Alokasluokan liikkeet
Avoimenluokan liikkeet
Voittajaluokan liikkeet
Erikoisvoittajaluokan liikkeet
Näillä sivuilla tulen kertomaan tottelevaisuudesta yleisesti, kilpailemisesta, kouluttamisesta ja omia näkemyksiäni koulutustavoista ja remminpäässä (yläpäässä) olemisesta. Olen ilokseni saanut huomata, että mitteli on monen nuoren ja hiukan kokeneemmankin valinta kisakoiraksi! Kun alkuvuosina kisakentillä oli peeärrää rodulle tekemässä vain rautainen kaksikko Kata ja Paavo, niin nyt uusia nousevia kykyjä on jo melkeinpä 20!
Katan ansiosta meillä oli vuonna 2006 ensimmäinen mittelspitz-joukkue tottelevaisuuden Suomen Mestaruuskisoissa. Tulevina vuosina toivomme saavamme kasaan kaksi joukkuetta, jotka niittävät mainetta.
Itse kilpailen erikoisvoittajaluokassa Hulalla ja Röllillä. Hulasta tuli tottelevaisuusvalio ja valmennusrenkaan jäsen vuonna 2008. Röllillä tavoitellaan samaa tulosta lähivuosina! Kysymyksiä ja näkemyksiä voi minulle vapaasti esittää.
Aloitan nyt siitä mitä tarkoittaa sana TOKO, eli se on lyhenne sanoista TOttelevaisuus KOe. Yleisesti kuulee käytettävän termiä TOKO, kun puhutaan perustottelevaisuuskoulutuksesta ja haluankin selventää sen näin heti aluksi.
Pääasia tottelevaisuudessa on se, että koiralla ja ohjaajalla on hauskaa ja yhteistyö sujuu! Mittelspitz on aika herkkä koira kaikelle, joten siitä saakin mitä mainioimman koiran helposti ilman turhia pakotteita. Poikkeuksia todellakin on niin tässä rodussa kuin muissakin! Aina tulee muistaa, että tehdään asiat parhaaksi katsomalla tavalla ja niin, että kumpikin nauttii. Voin suositella kaikille, jopa sohvaperunoille pientä harjoittelua aina välillä. Tulet varmasti yllättymään miten mielellään temppuja sinulle tehdään ja täysin "ilman" palkkaa. Suurin palkkio koiralle monesti on, että se huomioidaan ja sen kanssa touhutaan. Otan nyt vaikka esimerkiksi meidän lempiliikkeen eli kaukokäskyt –istu-maahan-istu-maahan-istu... Sitä voisi jatkaa vaikka ylihuomiseen asti ja aina on kivaa! Tottelevaisuudessa tärkein pointti on, että koira tekee asiat siksi, että se haluaa ei siksi, että sinä pakotat!
Kuinka aloittaa TOKOssa käyminen? Kannattavinta taitaa olla erilaisiin koulutuksiin meneminen. Siellä koulutettu liikkeenohjaaja opettaa sinua liikkeiden koulutuksessa ja katsoo kuinka suoritat tehtävät koirasi kanssa. Nyt moni varmaan ajattelee, että eihän niissä koulutuksissa ikinä koira mitään opi, mutta siinä juuri se pointti on! Koira ei yleensä siellä OPI vaan siellä kerrataan kotona tehtyjä harjoituksia ja sinä ohjaajana opit uutta. Itse olen havainnut koulutuksissa käynnin erittäin hyväksi kisailua ajatellen. Yleensä paikalla on paljon erilaisia ja kokoisia koiria ja paljon muita häiriötekijöitä.
TOKOssa on yleensä ainakin tuomari ja ylemmissä luokissa erillinen liikkeenohjaaja. Harjoituskentällä saat itsellesi varmuuden siitä mitä pitää tehdä kun sinulle kisoissa sanotaan ”käsky”. Voit mennä kisapaikalle tietäen, että koirasi ei häiriinny kehän ulkopuolisesta hässäkästä eikä myöskään takana hiippailevasta ihmisestä joka huutelee teille käskyjä.
Ensin siis koulutuksiin ja sen jälkeen onkin hyvä aloittaa möllitokolla oikeisiin kisoihin preppaaminen. Möllitokoja järjestää yleensä oma seura match shown yhteydessä. Ne ovat halvempia kuin oikeat kisat ja leikkimielisiä, mutta tuomarille voi mainita olevansa harjoituskisoissa niin hän voi katsoa suorituksesi sillä silmällä ja antaa vinkkejä teille vaikeista liikkeistä.
Ollessasi tässä vaiheessa, että mietiskelet oikeita kisoja, mieti vielä tarkkaan mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi! Jos joskus himoitset pääseväsi valmennusrenkaaseen ja sen myötä maajoukkueeseen, pitäisi kilpailukirjan olla hyvä. Mieluiten niitä 1-tuloksia pötkössä. Vaikka tarkoituksenasi olisi vain kisaaminen ja ehkä TVA, kannattaa silti muistaa, että kisatilanne on erilainen kuin treenit ja koira oppii sielläkin. Kisoissa koira yleensä vain oppii ne kielteiset asiat.
Sitten onkin vuorossa oikeat kisat. Kisoihin lähdettäessä tulee muistaa esim. että juoksuinen narttu ei saa osallistua. Kannatankin sääntöjen lukemista sekä eri koeluokkien liikkeiden suoritustapojen opettelua. Piritta Pärssinen ylläpitää kattavia tokosivustoja.
Kun sitten kisat on kisattu, niin melkein yhtä tärkeää kuin treenaaminen on palautustreenit! Myönnän aloittaneeni itsekin myöhään kyseisen homman. Mutta tehkää te niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä tein :o). Jos on sattunut menemään esim. ruutu tai tunnari pyllylleen niin palaututreenissä koira ohjataan tekemään se oikein mahdollisimman helpolla tavalla. Jos kaikki on mennyt nappiin niin sitten vaan revitellään ja leikitään kentällä. Joka tapauksessa niiden pitäisi olla iloinen ja lyhyt tapahtuma! Seuraaviin kisoihin on paljon mukavampi mennä kun edellisestä kisasta on kiva olo molemmilla.
Ilmoitukset järjestettävistä kokeista löytyvät Koiramme-lehdestä ja tokokalenteri sivulta. Kokeet täyttyvät yleensä nopeasti, joten kannattaa ilmoittaa puhelimitse itsensä järjestäjälle. Hän kertoo onko luokassa vielä vapaata. Kun saat luvan voit maksaa koemaksun heidän tililleen ja lähettää kopion siitä ja ilmoittautumiskaavake (PDF-muodossa!)postissa tai sähköpostina, jos heillä sellainen käytäntö on.
Kun saavut koepaikalla, käy ensin ilmoittautumassa. Paikalle kannattaa tulla aina ajoissa, että ennättää viritellä koiraansa ja käydä kiertämässä kehä ulkopuolelta ja katsomassa paikat ja HAJUT tutuiksi. Koira kannattaa käyttää hädillään kunnolla ennen kehään menoa!
Jokaisella on varmasti oma tapansa toimia koiran kanssa ennen kehään menoa. Minulla oli tapana höpötellä ihmisille ja olla niin kuin oltaisiin missä tahansa tutussa paikassa. Nyt hieman kokeneempana haluan olla hetken aivan rauhassa. Olla möllötän koiran kanssa eikä minuun saa kontaktia muut kuin koirani. Saatan vaikuttaa tosi ikävältä ihmiseltä. Tällä hetkellä kisaan kahdella koiralla ja minun pitää asennoitua molempiin omalla tavallaan, joka vaatii myöskin pienen keskittymisen. Minun molemmat koirani odottelevat maassa tekemättä mitään ”käy” käskyllä. Se tarkoittaa vain odottelua, että kohta lähdetään tekemään jotain. Toisilla taas koira odottaa jossain yksinään ja se otetaan juuri muutamaa minuuttia ennen esille. Tässäkin täytyy muistaa millainen oma koira on ja miten se toimii parhaiten. Yleensä se tulee esille erehdyksen ja onnistumisen kautta. Myöskin koiran vanhetessa voi hiukan muuttaa niitä valmistelujuttuja. Hula saattaa istua mun sylissä kun odotellaan EVL:ssä, että päästään kehään sen neljännen kerran.
Kun menet koirasi kanssa kehään, HYMYILE, se antaa tuomarille kuvan, että tiedät koirasi osaavan liikkeet ja sinulla on hauskaa sen kanssa. Okei, myönnettäköön, oma hymyni saattaa näyttää pikemminkin irvistykseltä koska jännitän, mutta yritys hyvä kymmenen! Kokemusta karttuu kisaamisen myötä, ja voi vietävä miten upea tapa onkaan palkata ja vahvistaa koiran tekemistä hymyilemällä sille!
Kokeessa kaikki suoritukset alkavat siitä kun tuomari kysyy sinulta oletko valmis. Siihen voi vastata nyökkäämällä tai jotenkin mikä mielekkäimmältä tuntuu, mutta tee se vasta sitten kun koirallasi on sinuun kontakti ! Aikaa ainakin alemmissa luokissa on, joten rauhassa vaan. Liikkeensuoritus taas päättyy kun tuomari sanoo jotain, yleensä ”hyvä” tai ”kiitos”. Tämän jälkeen voit kiittää koiraasi vaikka rapsuttamalla tai sanallisesti hyvimällä.
Kokeissa ja harjoituksissa tulee muistaa aina, että liikkeet viedään loppuun asti!!!! Varsinkin kokeissa, jossa itse käyttäydyt koiran mielestä kummallisesti sinun tulee tehdä asiat varmimman kautta. Jos esimerkiksi liikkeestä koira menee maahan kun pitäisi jäädä seisomaan, suorita liike loppuun niin monella käskyllä kuin on tarve. Siinä ei kuitenkaan mene nollille kuin se liike ja koira muistaa seuraavassa kisassa, että homma on hoidettava. Jos taas jätät sen tekemättä saattaa seuraava kisa mennä taas pipariksi saman liikkeen takia vaikka harjoitukset olisivatkin menneet nappiin.
Kehässä olosta suurin osa on odottelua seuraavaa liikettä varten, joten opettele koirallesi mieluisin palkkaus liikkeiden väliin. Yhtä tärkeää on muistaa se, että my&oauml;s liikkeiden välit arvostellaan! Jos koira hökeltää ja haistelee eikä ole kiinnostunut sinusta, antaa se tuomarille kuvan ettei koira ole kunnolla hanskassa. Kun olet kiittänyt koiraasi edellisestä liikkeestä voit alkaa jo viritellä sitä seuraavaa varten. Käytä samoja virittelysanoja kuin treeneissä. Tee siis kisoista teidän treenit! Kun esim. siirryt seuraamisesta ottamaan liikkeestä maahanmenoa sinä ennätät matkalla ottaa koirasi kerran alas ja kehua siitä. Näppärää! Varoituksen sana tässä kohtaa! Ylemmissä luokissa tästä lähtee pisteitä, mutta silloinhan koirat osaavatkin jo kaiken. Kun koirasi istua tillittää hienosti siinä sinun sivullasi, niin olethan sille reilu ja kerrot mitä tehdään seuraavaksi. Ei tarvitse muuta sanoa kuin vaikka ”nyt tulee maahan”. Näin siis aina kun teet kyseisen liikkeen koirasi kanssa! Olit sitten treeneissä tai kisoissa!!!
Koiraa ei saa palkata kehän sisällä makupaloilla tai leluilla. Voit tehdä sen tullessasi ulos kehästä. Minulla on tapana antaa omalle koiralle namipussi täynnä makkaraa tai muuta herkkua tai riekumme patukan kanssa. Vaikka koira olisi toiminut mielestäsi miten sattuu tee tapahtumasta sille kuitenkin mieleinen ja mieti vasta kotiin päästyäsi mikä meni vikaan. Valitettavasti yleensä koiran huono suoritus johtuu sinusta tai harjoituksen puutteesta!
Kisaaminen on kaikesta hermoilusta ja mahanpuruista huolimatta erittäin hauskaa! Kisakärpäsen kerran puraistua siitä ei vaan pääse irti. Kaikki vaan katsomaan kisoja ja oman koiran ollessa valmis itsekin kehään. Se on kivaa!!!!
Niin kuin tuolla jo alussa mainitsin mittelit ovat yleensä herkkiä, vaikka poikkeuksiakin on. Olen kuullut ja huomannut itsekin kantapään kautta, että tämä meidän pikku rotumme on erittäin nopeasti oppivaa. Se tarkoittaa sitä, että kaikki asiat niin hyvät kuin huonotkin opitaan pikavauhtia.
Koulutuksen ja yleensäkin koiran kasvatuksen lähtökohtana voisi pitää johdonmukaisuuden ja säännöllisyyden. Tehdään asiat aina samalla tavalla ei poikkeuksia silloinkaan kun vieraaksi tulee mummo tai kuka tahansa hyvä kaveri. Tällä tavalla koiralle tulee varmuus siitä miten asiat tehdään ja se tietää paikkansa laumassa. Kaikkien elämä perheessä on mukavaa kun koira on laumassa omalla paikallaan tyytyväisenä!
Tässä matkan varrella olen käynyt monen gurun opissa ja kaikki vannottavat hyvän kotikurin nimeen. Kun kotona kaikki toimii, ei kentällä pitäisi ilmetä kummempia ongelmia. Toinen asia mikä nousi pinnalle oli suhteen luominen. Uuden koiran kanssa ei tulisi tehdä mitään kovin vaativaa ennen kuin ohjaajan ja koiran suhde on kunnossa. Koiran tulee luottaa meihin ja meidän päätöksiimme, me olemme perheen pää, alfa-naaras/ –uros.
Olen kuullut monen kysyvän minulta, ”kumpi on helpompi…uros vai narttu?”. Voi kääks! Minä voin vastata vaan, että molemmat on omalla tavallaan helppoja ja vaikeita. Nartulla on juoksut ja niiden pää on sillon sekaisin eikä saa kisata. Nartut saattavat olla hiukan pehmeitä joidenkin makuun. Uros taas…hhhmmm! Uros on rehellinen putkiaivo, mutta….nartut sekoittavat urosten päät juoksuillaan. Kun siitä esteestä päästään niin uroshan on aivan mahtava. Niin kuin äsken leikkisästi mainitsin rehellinen putkiaivo ;o) Se tekee asiat aina oppimallaan tavalla eikä keksi mitään omia juttujaan. Älkääs nyt! Mä en oikein voi sano näin kuin näistä lähellä olevistani uroksista ja nartuista, mutta olen kuullut samantapaisia tarinoita muistakin. Kukapa tietäisi paremmuuden? Toiselle käy pehmeämpi kuin toiselle… Sen olen vain tosiaankin huomannut, että kaikkia näitä tuntuu olevan kovin helppo kouluttaa! :oD
Minä kannatan pehmeää tapaa eli sanoja ”hyvä” ”taitava” ”hieno mies”, makupaloja ja lelua. Koiraa ei pakoteta vaan ”houkutellaan” se tekemään asiat, vähän niin kuin ihmissuhteissakin annetaan toisen ymmärtää, että asia oli hänen keksimänsä!
Koiraa voi ja pitääkin alkaa kouluttaa heti kun se tulee pentuna kotiin, mutta ei pidä olettaa koiran osaavan käskyjä heti. Ne täytyy opettaa sille ja nyrkkisääntönä hevospuolelta tuleekin 3000 onnistunutta toistoa ennen kuin eläimellä on mitään hajua asiasta. Muistakaa, että myös väärät toistot uppoavat koiran mieleen eli tarpeeksi helppoja harjoituksia! Toistoja tulisi tehdä monena päivänä peräkkäin monta kertaa päivässä ei kuitenkaan liian pitkiä pätkiä kerrallaan (noin 2 minuuttia). Jos käännetään asia meille ymmärrettävälle `kielelle`, niin miettikääpä kuinka te opitte helpommin vaikka vierasta kieltä? Lukemalla yhden sanan viikossa vai lukemalla yhden sanan joka päivä muutamaan kertaan? No, vastaushan taisikin jo tulla! Sama asia koirallesikin. Ole siis reilu sille äläkä vaadi jotain sellaista mitä se ei oikeasti ole voinut vielä oppia! Harjoitukset tulee tehdä silloin kun koirasi on oikeassa vireessä. Et voi vaatia nukkuvalta koiralta, että se vaikka pompsahtaa samantien seisovilleen kun käsket. Virittele ja valmistele koirasi tuleviin tehtäviin.
Ollessani hevospsykologi John Lyonsin kurssilla hän painotti metodia, joka kuuluu näin, K.I.S.S!!! Se tulee sanoista Keep It Simple Stupid! Eli vapaasti voisin tuon suomentaa, pidä asiat yksinkertaisina hölmö. Se lienee hyvä muistaa. Kun lähdet kouluttamaan koiraasi tee se mahdollisimman helpoksi ja yksinkertaiseksi sekä itsellesi että koiralle. Vain vauvan askeleita kerrallaan!
Muista sama KISS koko koiran eliniän ajan. Yleensä jo opitutkin asiat menevät ns. rikki. Silloin on vaan palattava reilusti alkuun ja autettava koira suorittamaan tehtävä oikein. Mulla itsellä on sellainen nyrkkisääntö, että koiran tehdessä harjoituksen 2 kertaa väärin niin autan sitä vaikka nenästä pitäen oikein. Nenästä pitäen tarkoittaa, että käytän namimagneettia eli nenä namissa kiinni :o)
Mitteli on herkkä koira oppimaan kaiken ensimmäisillä kerroilla, siksi sinun tuleekin olla tarkka juuri pohjatyön kanssa. Perusasento, seuraaminen, suorassa maahanmeno, istuminen, seisominen yms opetetaan heti oikein ja edetään vauvanaskeleita eteenpäin. Voin tässä jonkun verran kisanneena kertoa miksi haluan teidän tekevän oikein HETI ENSIMMÄISELLÄ KERRALLA! Hulalle ei opetettu oikein heti, vaan ollaan koko ajan matkan varrella muuteltu tekniikkaa. Vanha konkari tekee kokeissa mun jännittäessä aina sillä tavalla miten sille on joskus aikoinaan ensimmäisenä asia opetettu. Hulakin on oppinut onneksi tekemään liikkeet uudella tavalla, mutta aikaa se vaatii kisoissa onnistuakseen.
Mittelin erinomaisuudesta sen pieneen puutteeseen mikä voidaan korjata kunhan lähdetään muokkaamaan sitä heti alusta lähtien. Rotu on tunnetusti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta irtoamatonta. Tarkoitan tällä nyt sitä, että se tykkää pyöriä mielummin jaloissa kuin juosta suinpäin monien kilometrien päähän isännästä. Ylemmissä luokissa on kaukokäskyt, ruutu, ohjattunouto ja tunnistusnouto sellaisia liikkeitä, joissa koiran tulee uskaltaa työskennellä yksin kaukana ohjaajasta. Alkakaa työstää siis kaukana olevia juttuja kuten ruutua yms heti, kun alatte tehdä perusasentoja!
Nyt sitten vaan kotona ja kentällä tekemään kaikkea kivaa. Yhdessäolo ja tekeminen rakentaa suhdettanne aivan uudella tavalla ja vahvistaa sitä entisestään!
Kun olet treenannut koirasi monilla toistoilla ja onnistuneilla loppusuorituksilla on mukavaa mennä näyttämään taitonsa muillekin. Sujuva yhteistyö näkyy ulospäin koiran itsevarmana käytöksenä ja onnistuneena kisana (itselläsi naama kuin naantalin aurinko).
Harjoittele kaikenlaisissa paikoissa ja ilmoissa niin, että kokeeseen mennessä ei tarvitse sanoa: ”voi kun ei tämä minun koira toimi sateella nurmikentällä”. Aloita erikoisvoittajaluokan liikkeiden opetus samaan aikaan alokasluokan liikkeiden kanssa, että ne ovat jo hanskassa kun kisa tulee ajankohtaiseksi. Kisoissa et voi pitää ääntä, joten vedä suurin osa harjoituksista mahdollisimman vähä-äänisesti! Palkkaa kuitenkin koiraasi usein ja yllättävissä paikoissa niin, ettei se ikinä tiedä milloin nami tulla tupsahtaa suuhun.
KATSO, KUUNTELE, KYSELE JA LUE!