Pentuehaaveita omalla mittelilläsi?

Pianata’s N-pentue, kuva: Eveliina Nokelainen

Pennut ovat ihania! Ja oman, rakkaan perheenjäsenen jälkeläiset ovat aivan erityisen rakkaita, eikö? Mitä asioita tulisi ottaa huomioon, ennen omien pentuhaaveiden toteuttamista?

Kasvattajaksi?

Jos sinua kiinnostaa kasvattaminen, paras tapa aloittaa on käydä kasvattajan peruskurssi. Kurssi on Suomen Kennelliiton alainen kurssi, jota yleensä järjestää joku maan kennelpiireistä. Niitä järjestetään normaalisti ympäri vuoden ja ympäri Suomea. Kurssi antaa faktapohjaisen paketin kasvattamiseen, josta on hyvä aloittaa.

Ainoastaan kasvattajakurssin käyneet kasvattajat voivat rekisteröidä pentuja oman kennelnimensä alle.

Mitä tarjottavaa koirallasi on?

Koiran jalostus nojaa aina siihen, että jotain piirrettä tai ominaisuutta halutaan lisätä, jolloin päätös tietyn koiran käyttämisestä syntyy. Usein kasvattajat punnitsevat ja tutkivat kuukausia tai jopa vuosia yhdistelmiä, jotta ne palvelisivat heidän tavoitteitaan ja arvojaan omassa kasvatuksessaan.

Ensimmäisenä tulisi aina tarkastella omaa koiraansa kriittisesti. Lukea rotumääritelmää ja pohtia miltä osin oma koira siitä poikkeaa ja miten on sen mukainen. Toisen vanhemman olisi hyvä tukea niitä puutteita, mitä omassa koirassasi esiintyy. Käyttämällä koiraasi näyttelyssä tai jalostustarkastuksessa saat tuomarin mielipiteen omasta koirastasi. Tuomari tekee laatuarvostelunsa aina rotumääritelmää tulkiten.

Ole selvillä oman koirasi suvusta. Käy Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä tutustumassa oman koirasi sukuun. Mitä sairauksia suvun koirilla esiintyy, onko koiria tutkittu ja miltä osin? Suomen Mittelspitz ry suosittelee jokaisen jalostuskoiran tutkimista silmien, polvien, lonkkien ja kyynärien osalta. On suositeltavaa, että samat terveysriskit eivät toistuisi molemmilla vanhemmilla. Voit kysyä koirasi kasvattajalta apua sukutaulun tulkinnassa!

Millainen koirasi on luonteeltaan? Pohtiessasi onko koirallasi potentiaalia suvun jatkamiseen vertaile rotumääritelmän luonne -kohtaa ja sitä minkälaista koirasi kanssa on elää arjessa. Arkielämän sujuminen on ensiarvoisen tärkeä asia, sillä pennut lähtevät nopeasti omiin koteihinsa jossa arkielämä on keskiössä. Jos teillä on koirasi kanssa haasteita, mieti tarkkaan, sillä nämä ominaisuudet eivät luultavasti seuraavalla sukupolvellakaan ole sen helpompia.

Mistä löydän uroksen? Miten tuon oman urokseni kasvattajien tietoon?

Jos omistat nartun, tutustu kasvattajien perustyökaluun joka on jo aiemmin mainittu jalostustietojärjestelmä (löydät linkin ylempää). Sitä kautta kasvattajat näkevät suvut, terveystulokset, luonnetestit/MH-luonnekuvaukset, harrastustulokset ja niin edelleen. ”Koiranetin” lisäksi Facebookissa ja yhdistyksen sivuilla on omat jalostusurospalstansa, jonka kautta voit löytää uroksia jotka sopivat nartullesi. Uroksen ei toki ole pakko olla millään palstalla, mutta näiltä alustoilta pääset alkuun.

Tämän jälkeen selvitetään uroksen omistaja (helpoiten se käy, jos jalostustietojärjestelmässä on merkittynä omistaja. Saat merkittyä itsesi koirasi omistajaksi rekisteripaperiin merkityllä avaimella) ja otetaan yhteyttä. Yhteydenotossa kannattaa kertoa selkeästi mistä uroksesta on kiinnostunut, miksi ja miten yhdistelmä jota suunnittelet on mielestäsi erityisen hyvä. Kerro sekä hyvät että huonot puolet nartustasi, liian ruusuisesti kuvailtu koira saattaa herättää ajatuksen ettei heikkouksia olla huomioitu yhdistelmässä.

Jos omistat uroksen, jonka haluat liittää esimerkiksi yhdistyksen jalostusuroslistalle, tutustu aluksi yhdistyksen jalostussuosituksiin! Teetä uroksellasi suositellut terveystarkastukset ja pohdi jo yllämainittuja asioita monelta kannalta. Ole valmis vastaamaan narttujen omistajille uroksesi vahvuuksista kuin heikkouksistakin.

Uroksen omistajalla on myös oma vastuunsa rodun tulevaisuudesta. Kannattaa tarkoin harkita milloin ja minkälaisiin pentueisiin uroksensa antaa. Paras tapa pohtia yhdistelmiä on verrata siihen, olisitko itse valmis ottamaan kyseisestä pentueesta pennun?

Onko pentueesta hyötyä verrattuna riskeihin?

Vaikka asiasta on sitkeästi kiertänyt vuosikymmenet huhua, ei narttu ole synnytettyään pentueen yhtään sen enempää suojassa kohtutulehduksilta kuin nartut, jotka eivät ole synnyttäneet. Ainoa tapa välttää kohtutulehdukset varmasti on nartun sterilointi. Muista, että tiineys on ennenkaikkea aina riski ja narttu voi jopa kuolla synnytykseen tai sen jälkeisiin komplikaatioihin.

Vaikka mukana olisi kokenut ihminen, nartun tiineyden päivät oikea ja kaikki menisi suunnitelmien mukaisesti, on mahdollista että narttu jää silti tyhjäksi. Vaikka pentuja syntyisi, ovat kaksi ensimmäistä elinviikkoa hyvin riskialttiita ja pahimmassa tapauksessa yksikään pennuista ei selviä tämän maagisen kahden viikon rajan ylitse.

Kasvattajan vastuusta

Yhdenkin pennun maailmaan saattanut ihminen on kasvattaja ja vastuussa jalostusvalinnoistaan. Jos pennuissa ilmenee vikoja tai sairauksia, kasvattaja on aina se joka vastuun kantaa.

Pentuja maailmalle laittaessa kasvattajan vastuulla on osata kertoa pennunostajalle kattavasti rodun käyttötarkoituksesta, mahdollisista sairauksista ja yleisisesti esiintyvistä vioista. Kasvattajan oletetaan auttavan, jos pennun kanssa tulee haasteita. Kasvattajan tulisi aina olla kiinnostunut kasvattamistaan pennuista ja tarjota tukea kodin sitä halutessa. Kasvattajalla kuitenkaan ei ole minkäänlaisia oikeuksia pentueensa pentuja kohtaan niiden luovutuksen jälkeen, jos koti ei haluakaan olla yhteyksissä.

Yksi kasvattajien haasteista on löytää sellaiset kodit pennuille, joissa varmasti pärjätään voimakastahtoisen pystykorvan kanssa. ”Helponkin” mittelin kasvattaminen on kovaa työtä, vaatii hermoja ja pitkäjänteisyyttä. Kasvattajan vastuulla on olla jokaisen pennun kodin tukena vaikeina aikoina, myös pentuajan jälkeen.